Vapaamuotoinen käännös kys. kirjasta:
Sivu 162.
Oma ruotsalainen karjakoiramme, länsigöötanmaanpystykorva (västgötaspetsen) on ikivanha koirarotu, jonka ikää ei tarkoin tunneta edes. Tiedetään selväksi, että se toimi jo viikinkiajalla maatilan koirana. Sen yhteyksiä muihin rotuihin ei kuitenkaan tunneta. Samankaltaisuus welsh corgi pembroken kanssa on niin suuri, että se ei ole vain sattumaa. Ei ole kuitenkaan voitu todistaa kumpi niistä oli ns. ensin. On myös esitetty teorioita, että göötti olisi kääpiöversio rodusta “nordiska spetshunden” ja siis olisi sukua rodun “jämthunden” kanssa. Tämä ei ole täysin epätodennäköistä, mutta mitään muuta todistetta kuin ulkoinen samannäköisyys en ole asiaan löytänyt.
Göötti oli 1940-luvulle asti piilossa maanviljelijöiden koirana tiloilla enimmäkseen “Västgötaslätten” -alueella. Sitä oli myös muissa osissa etelä-Ruotsissa. Göötin moderni historia alkaa vasta v. 1942 kun kreivi Björn von Rosen ja rehtori K G Zetterstén ryhtyivät toimeen huvenneen koirarodun pelastamiseksi. Kreivi kertoo “Vielä 1920-luvulla oli tavallista nähdä pieniä virkeitä pystykorvia ravaamassa talonpoikien vieressä maanteillä. Pian ne kuitenkin katosivat melkein kokonaan ja korvautuivat sekarotuisilla koirilla, joissa oli selvä merkki collie-verestä.” Kreivi kuvasi paikallislehdessä ilmoituksessa pienten paimenkoirien ulkomuotoa ja sai rehtorilta vastauksen. Rehtori oli nähnyt vastikään kyseisennäköisiä koiria talonpojilla mukana markkinoilla “Varassa”. Herrat lähtivät pyöräretkelle Varan aukioille, mutta eivät löytäneet yhtään tyypillistä gööttiä.
SKK:n näyttelyn yhteydessä Göteborgissa 10.-11.10.1942 tarkasteltiin 6 gööttiä. Kennelklubbenin puheenjohtaja Bertil Burén, kreivi von Rosen ja vapaaherra Carl Leuhusen, joka oli aikansa tunnetuimpia ja arvostetuimpia rotutuomareita, toimittaja ja kolumnisti. Paras 6 koirasta oli Topsy, 12 vuotias narttu, josta tuli rodun standardi. Se oli sudenharmaa, josta syystä tästä väristä tuli suositeltavin. Hyvä narttu oli Vivi, harmaa, jolla valkoisia merkkejä. Mm. Vivin pennuille rakennettiin rotu. Vivillä oli valkoinen suuri kaulus. Tyttärestään Tessanista tuli rodun kantanarttuja. Mukana oli myös punainen narttu, mutta sitä ei kai käytetty jalostukseen koskaan. Kreivi kirjoitti rotumääritelmän.
Vain yksi uros oli mukana ensimmäisessä rodun kuvaamistapahtumassa. Nimensä oli Mopsen ja oli paljon isompi kuin nartut ja sillä oli vahva turkki. Mopsen oli kuitenkin ainoa uros saatavilla, ja sen nimi onkin melkein kaikkien gööttien sukutauluissa. Zetterstén on kertonut, ettei alunperin aikonut itse kasvattaa gööttejä tai “ruotsalaista paimenkoiraa” (svensk vallhund) kuten rotua ryhdyttiin kutsumaan vuoteen 1959 asti. Silloin SKK antoi rodulle vanhan nimensä takaisin Svenska Spetshundklubbenin pyynnöstä. Mies kuitenkin päätyi kasvattamaan rotua, sillä aina kun joku kyseli SKK:lta uudesta rodusta, niin kyselijät ohjattiin hänen puheillensa. Näin syntyi kennel Borghälla, ja hänen panostuksena rotuun on ollut suuren suuri ja rotu ei ehkä olisi näin hyvissä voimissa ilman tätä.
Piankin havaittiin että ensimmäinen rotumääritelmä, joka pohjautui Topsyyn, piti muokata. Paras jalostusuros ei ollut harmaa kuten Topsy, vaan ruskeanharmaa Jerry. Lisäksi Mopseniin pohjautunut säkäkorkeus 38-40 cm oli ihan liian suuri ja pitäisi laskea, jotta ei tulisi liian ilmavia ja honkkeleita koiria. Lokakuussa 1943 korjattiin rotumääritelmää ja säkäkorkeus pantiin 33-40 cm ja myös jerrynväriset koirat sallittiin.
*** tarina jatkuu kunhan jaksan kääntää lisää ***
