Eilen Osmo pääsi tutustumaan viiteen gööttipentuun Pääskyvuoressa!

Tässä kuudesta göötistä viisi päässyt filmille.

Vauhdikasta menoa. Kaikki kuusi on kuvassa!

Eli Osmo, Vilma, Routa, Nekku, Topi ja Muusa!

Todella huonoja kuvia, hehe he

Tässä Osmo kieli ulkona!

Ilmoitin Osmon ja minut äsken naksutinkurssille. Kun ollaan vähän huonosti itteksemme treenattu tuota naksutinta ja viime aikoina ei olla käyty missään toko-treeneissäkään. Ollaan eletty ihan pellossa!!! Tai oltu kuin Ellun kanat… :)

Mun hoitolauman jatkona on pari kertaa ollut tällainen apinanpoikanen. Elikkäs lauman ulkojäsen, joka on vielä niin pieni että nimikin on vielä salaisuus. Tässä käynnissä Operation Kakkavaippa:

Ja tätä mieltä siitä ollaan kun alkaa jalkoja paleltamaan!

Tässä Babysitterit hereillä ja poikanen nukkuu.

Sitten alkoi vähän Babysittereitäkin nukuttamaan.

Just kun pääsi bloggaamaan kuinka kiltti poika on, niin tänään on jo tuhonnut yhden mustekynän ja toisen pokkarin. Toisaalta – kertonee siitä miten mami jättää kaiken lojumaan ja jos toisella vähän pureskeluhammasta kolottaa, niin YLEENSÄHÄN lattialla olevat tavarat ovat Osmon leluja – joten pieni väärinkäsitys Osmon puolelta on ihan ymmärrettävää.

Ja onhan pojalla vähän masu pipinä, joten pitää ymmärtää. Pikkuisella on ripuli ja aamulenkillä se puklasikin. Inupektiä se on saanut ja huomenna aloitellaan riisillä ja kanalla takaisin syömisen opettelu, eiköhän se siitä.

Kolmas tarina tälle kerralle, nähtiin Handskesin Indy rannassa! Ja kappas näkyy olevan blogikin tällä kaverilla http://indy.vuodatus.net/ Tapaamisemme keskeytti joko a) performanssiesitys Seinähullusta tai b) ihan oikea seinähullu. Ei noista friikeistä aina ota selvää. Tää kaveri tuli juosten (pukeutuneena kuin joku Kalevalan Kullervo tai Seittemästä veljeksestä), näki koirat ja meni kontilleen ja koitti pussailla koiria kuonolle. Osmo ei juuri tykännyt tästä touhusta, vaikka se yleensä rakastaa ihmisiä. Heh. Kai.

Vielä kuva, kun kerrankin on kaikki meidän eläimet samassa kuvassa!

P.S. Osmo täytti muuten vähän aikaa sitten (21. päivä) 15 kk ja paino silloin oli 12,9 kg. Poika on aika laiheliini, kai? Mutta ei se liian laiha ole, kai?

Viikon koirakuvassa on tällä kertaa aiheena ainutkertainen.

Osmo on tosi kiltti kaveri, se on tuhonnut tähän mennessä vasta neljä esinettä, jotka kaikki ovat silti edelleen käyttökelpoisia. Ei voisi uskoa kun muistelen mäyräkoirapoika Telmusta, joka tuhosi kenkiä, pehmoleluja, repi roskiksia jne jne En kyllä tiedä millainen Osmo oli iässä 2 kk-6kk kun Osmo tuli meille vasta puolivuotiaana. :)

Eli tässä ainutkertaisen kiltin gööttipojan todistusaineistoa

Purumestari itse poseeraa esineistönsä vieressä. Kirjakin on ihan luettavassa kunnossa! Ja muutkin tavarat vielä käytössä!

Pistetään vielä ihana syksyinen kuva kun Osmo haaveilee ikkunan ääressä (joka ei ole ainutkertaista, mutta ainakin on ainutkertaisen hieno valo tässä kuvassa =)

Osmon jengissä vallitsee uutispula. No nyt voi sentään liittää pari kuvaa kissojen kiipeilypuusta, jonka saivat lahjoituksena.

Oton tyylisuoritus.

Venlan vastaava tyylinäyte.

Voisivat nyt vähän muutakin tehdä kuvissa kuin nököttää perusasennossa… mutta äniwäi. :)

Osmon kanssa on oltu kitinäkoulua. Mami oli vähän liian kauan vissiin poissa työmatkoilla tai jotain, kun meidän pikkuherrasta on tullut ihan vinku-Iita. Ei osata olla yksin oikein missään. Ja jos jotain tapahtuu (tai meinaa tapahtua) niin herralla alkaa nenäpilli soimaan. Tai joskus pikkuherra vaihtaa joilotukseen, sellaiseen superkitinään (sekin yleensä mitättömistä asioista). Onneksi Osmo kuitenkaan päivisin ei ulvo tms. No jospa tämä sinnikäs kieltäminen kitisemisestä auttaisi. Jos ei auta, niin seuraavaksi pitää kakkosvaihtoehtona ruveta ignooraamaan eli ’sammuttamaan’ kitinää.

45. Koirakuvan viikkohaaste

Veljekset kuin ilvekset kokoontuivat tänä kesänä gööttien erikoisnäyttelyyn, mutta ainakin kahdella veljeksellä on pieni ero.

Toisella on pitempi!

Ja toisella lyhyempi!

:)

Jahas ei sitten päästy paikallisen kovan koiraurheiluseuran kurssille treenaamaan agilityä. Vähän mietityttikin viime viikolla ollessamme pääsykokeissa että miten mahtaa meitin käydä. Oli nimittäin ainakin 50 hakijaa. Ja ilmeisesti kurssille otettiin joku 15-20 koirakkoa. Hylsy tuli. Varasijalla ollaan, mutta minusta tuntuu että kaikille hylsyn saaneille on mennyt sama ilmoitus, että ei tule paha mieli. Viestin henki on jotenkin sellainen.

Minä tyrin siellä pääsykokeissa juoksemiskokeen. Ja sitä oltiin treenattukin! Hittolainen. Arvioin Osmon mielialan ihan pieleen, ja kun lähdettiin juoksuun en pitänyt Osmoa kontaktissa ja Osmohan lähti lapasesta kuin hauki kaislikosta. RÄJÄHTÄVÄÄ voimaa. :) Miksei sitä voitu laskea meille plussaksi eikä miinukseksi? ;D Nojoo, sitten kun Osmon sain takaisin lapaseen niin se rupesi paimentamaan minua… Mä olen sitä yrittänyt Osmosta kitkeä pois tossa juoksujutussa, mutta ei ihan tarpeeksi asti vielä että oltaisiin tuon aikaa teeskennelty ettei tässä mitään paimenkoiria olla ;)

Putket meillä meni upeasti. Hyppy meni hienosti (ohjaaja, = minä, kuunteli hieman huonosti ohjeita tosin). Paikallaolo meni upeasti. Ringissä koirien ohi seuraaminen meni vähän huonosti, vaikka se on yleensä meidän bravuuri. Siinä vaiheessa oltiin vaan ooteltu niin hiton kauan että Osmoa kiinnosti jo joku muu kuin namipalkka siinä vaiheessa. Nojoo… Onnea vaan kaikille jokka kurssille pääsivät, ja toivotaan menestystä kisoihin sitten tulevaisuudessa.

Meille näyttäis Osmon kanssa tulevan rauhallinen syksy, tehdään vaan perustokoa ja puistoillaan. Maastoetsintäkurssi kun meni aikataulujen vuoksi ohi suun tänä syksynä. Siellä on pakolliset teorialuennot, ja mulla työmatkoja tietty niihin aikoihin… Ensi keväänä rauniokurssille, toivottavasti :)

Toin opintomatkalta Osmolle jäniksentaljan ja ajattelin että meidän jänishirmu sekoaisi tuliaisesta. Yllättäen Osmo suhtautui hyvin varovaisesti “leluun”. Olin ajatellut että tästä tulee supermotivaatio”patukka”, mutta poika on ihmeissään siitä. Koitimme houkutella Osmoa leikkimään sillä käyttäen assistenttina Pandaa…

Jälkeenpäin rekonstruoitu tilanne

Pääosassa hra Panda ja Jäniksentalja.

Osmo tutustuu “Mikäs tää on?!”

“Miksi mun Panda on piilotettu tämän jutskan alle?”

“Onksulla Panda kaikki hyvin?”

“Tähän on selvästi koira haudattuna!”, tuumii Osmo.

Tuli tällainen mainos sähköpostiin. Mehän ollaan nyt käyty tämä alkeiskurssi. Jatkokurssikin olisi samat ajankohdat, mutta klo 19-20, paikkana ehkä Hauninen tai joku muu paikka Turku/Raisio-akselilla. Itelläni ei vaan polla kestä koreografisia esittämisosuuksia, vaikka toki koirahan se pääosassa on… Mutta silti. :) Me taidetaan Osmon kanssa panostaa tohon mettällä ryömiskelyyn, nuuskimiseen ja haukkumiseen tänä syksynä, jos vaan kurssit saadaan aikataulun puolesta mätsäämään :)

Osmo on nyt ehdollistettu (ehkä) menestyksekkäästi naksuun. Vuorossa kosketuskepin treenaus. Vähänkö herne liikkui korvien välissä, ihan ihmeissään oli meidän pikkuherra… Tein sen puukepistä ja tennispallosta, Osmo ei piittaa palloista, toisin kuin monet pallohullut koirat, joten otetaan hyöytykäyttöön tämäkin. :) Vähän on iso kosketuskepiksi, mutta kun inspiraatio iskee, pitää tulla toimeen niillä tarpein mitä on. Jotkut vissiin kukkakeppiä ja styrokspalloa käyttävät tai syömäpuikkoa ja puukuulaa tms.

Tätä keppihommaa treenataan vielä kyllä, Osmo pääsi hajulle että tätä tökkäsyä on tarkoitus tehdä… Mutta ei ihan varmaksi tullut se homma vielä.

Video, jossa treenataan kepin kosketusta

Treenataan “kohteen lähestymistä, mikä on yhteinen pienen pieni osatekijä lukemattomalle määrälle monimutkaisempia toimintoja: nouto, eteenmeno, seuraaminen, hyppy – niihin kaikkiin sisältyy kohteen lähestyminen.”

“Useimmat koirat tulevat tutustumaan uuteen kohteeseen kun se niille esitetään. Pidä keppi paikoillaan – älä houkuttele liikuttelemalla, se ei missään vaiheessa saa muodostua saaliiksi! – ja naksauta, kun koira lähes koskettaa sitä. Älä odota kunnes kosketus tapahtuu, koska olet silloin myöhässä.” Lähde

“Koira opetetaan koskemaan kuonollaan kepin päätä. Toiminta saadaan aikaiseksi poimimalla. Keppi otetaan esiin ja pidetään sitä paikoillaan lähellä koiran päätä. Heti kun koira katsoo tai kurottaa kohti keppiä, se palkitaan.” Lähde

“Ja tärkeää, keppiä ei käytetä muuhun kuin tähän yhteen tarkoitukseen, sitä ei heitellä koiralle eikä anneta leluksi. On tärkeää että keppi säilyttää asemansa neutraalina esineenä.” Lähde

“Anna koiralle haluamasi vihje juuri ennen kuin koira on tekemässä liikkeen. Jos kosketuskepin vihjeeksi annetaan vaikka “keppi” ja koira toistaa liikkeen heti saatuaan palkinnon edellisestä, on hyvä rytmi seuraavanlainen: koira koskettaa kosketuskeppiä ja kuulee ohjaajan naksun, jonka jälkeen koira saa namin. Heti namin annettuaan ohjaaja sanoo keppi, jolloin koira koskettaa keppiä syötyään naminsa ja saa palkinnon uudesta suorituksesta. Toista liike tarpeeksi monta kertaa vihjesanan kanssa.” Lähde

Osmo oli tutustumassa raunioetsintätreeneihin, ja taas se tykkäsi. Hieman haittasi, että alussa ei ollut makkararinkiä, joka olisi ollut hyvä maalimiehiin orientoitumiseen. Mutta ehkä ei ollut aikaa siihen, oli niin monta tutustutettavaa koiraa.

Raunioetsintätreeneissä treenattiin suoraan vain raunioista etsimistä. En tiedä onko sitten tarkoitus että ilmaisu on jo kunnossa kun raunioilla treenaus alkaa. Suomessa painottuu maastoetsintä, kun raunioita harvemmin on etsittävänä näin vakaa-kallioperäisessä-maassa kuin Suomi.

Pienryhmän rauniotreeneihin olin ensin tutustumassa ilman Osmoa. Raunioilla ilmaisussaa on samat kolme variaatiota: haukkuminen, rullailmaisu ja kertova ilmaisu. Kaikki oli nähtävissä treeneissä. Jokainen koiranomistaja keksii aina itse oman treeninsä, varsinaista koulutusta ei siis ole, muuta kuin ryhmäläisten hyvät neuvot. Rauniot ovat Skanssin lähellä, käännytään liikenneympyrästä Rompolitielle, sitten käännös oikeaan, käännös oikeaan ja ajetaan kotvan matkaa kunnes tullaan metsäosuudelle ja käännös oikeaan alas pienelle kentälle, jonne auto. Raunioilla on pieni parakki ja paljon erilaista rakennusjätettä, josta on rakennettu piiloja: on Verneriä, Savusaunaa, Homoluolaa, Giljotiinia… siis piilojen nimet. Osa nimistä tulee graffittipoikien touhujen johdosta, osa on muuten kehittyneitä sisäpiirin vitsejä :)

Rauniot ovat osittain vaikeakulkuisia ja piilot ahtaita onkaloita. Vaatteiden on paree olla sellaiset, ettei tule itku jos ruosteinen naulankärki repäisee palkeenkielen… Jälleen maalimiehelle annettiin purkki namia mukaan ja ohjeet miten koiraa on sopiva kehua (osa tykkää rauhallisista kehuista, osa riehakkaista). Sitten on lopuksi joku huippujuttu joka on koirilla erilainen. Yksi labbistyttö tykkäsi hirmuisesti esitellä vinkuleluaan ja jollekulle toisella sopi namit ja kehut.

Eilen sitten Osmokin sai hakea kolme maalimiestä. Alussa Osmo vitisi kun ei tajunnut mitä tässä pitäisi tehdä, sitten kun maalimies ja namipurkki löytyi, niin töpö vispasi villisti. Oli kiva löytää :) Aika nopeasti tutustumishomma oli ohi Osmon osalta, mutta saihan siinä käsityksen siitä, mitä tämä pelastuskoiratyö voisi olla. Osmolle selvä plus on ihmisrakkaus, Osmo on siis super luoksepäästävä. :)