Kissoilla nuhaa ja Otto parka laihtunut

Kissoilla on nuhaa :( Paniikki iski ja piti tarkistaa, että onhan rokotukset hoidettu. No on, toukokuussa 2008 on rokotettu kissaflunssaa ja kissaruttoa vastaan. Eikun nettiä konsultoimaan. Mitä ilmeisimmin vaikka flunssarokotus olisikin voimassa, voi tartunta silti tapahtua lievänä. Kissat ovat aivastelleet, niiskuttavat ja pärskineet kirkkaita pisaroita. Sitten ihmettelemään miten meidän sisäkissat voivat mistään saada, mutta tosihan on, että koiran ja kenkien myötä voi ulkoa kulkeutua kaikenlaista sisäkissojenkin tartuttamiseksi. Molemmat kissat aloittivat aivastukset eilen illalla. :( Parantukaa pienokaiset pian :(

Mutta matolääkitys Flubenolilla tehdään kissoille nyt varmuuden vuoksi, kun Osmollekin tehtiin tuossa vähän aikaa sitten.

Kuvassa Osmo ja Osmon naulakko

 

Meidän pienet kissat ovat pienentyneet ennestään… Kaksi kuukautta sitten Otto painoi 5,3 kg ja Venla 4,7 kg. Nyt on Otto laihtunut vain 4,0 kgaan ja Venla 4,3 kgaan. Pari muutosta on tapahtunut, koira tuli taloon ja samaan aikaan vaihtui Royal Canin Fit -> Royal Canin Sterilised ruokaan. “Fit”issä on energiaa 379 kcal/100 g mutta “Sterilised”issa on 359 kcal/100g. Ei nyt mikään huikea ero… Mutta jos oikein miettii, niin ehkä Otto ei ole juuri tykännyt uudesta safkasta, mutta Venla on syönyt entiseen tapaansa. Toisaalta Osmo antaa Otolle paljon liikuntaa. Venlahan ei anna Osmon samalla tavalla jahdata itseään kuin Otto antaa. Että varmasti on yhteisvaikutusta muutoksilla. Ja sitten voihan Otolla olla matojakin, no ne nyt lähtee sitten Flubenolilla jos on… :/

Venla istuskelee portaikon kaiteella

 

Venlalle teki hyvää ruokavalion muutos. Venluska on niin pikkuinen ja pyöreä kissa, että ei haittaa vaikka vielä parisataa grammaa lähtiskin. Kylkiluita saa vieläkin vähän kaivella, että missäs ne ovat. Otosta sen sijaan on tullut ihan ruipelo… taas huono äiti geeni herää väpäjämään että kuinka on voinut jäädä huomaamatta että meidän jöötikollista on tullut tommonen honkkeliponkkeli. On se ison näköinen edelleen = lue korkeaselkäinen, mutta massa on kadonnut jonnekin. Ehkäpä matokuuri ja ekstrasuperhyper herkut ja niihin vielä voinokareet ja lohiöljyt päälle saisi Otolle kilon lisää. Sopiva paino sille olisi noin 5 kg.

Oton lempparipaikka liesituulettimen päällä. Sieltä näkee hyvin, mikä kypsyy ;)

 

Mä en kestäis jos meidän pikkuisille tapahtuis jotain :( Toivotaan että flunssa menee pian ohitse. Lepoa ja herkkuja, toivottavasti se sillä menis. Ja että Otto saa vähän painoa takaisin herkkukuurilla. Paree olla, ettei ole mistään vakavammasta kyse nyt. Huolestuttaa vaan, kun ei kissoilla ikinä 6 vuoden aikana ole ollut flunssaa, eikä Otolla tommosta äkillistä painon tippumista. Nojoh, nyt pitää lopettaa vuodattaminen. Palaillaan asiaan myöhemmin. :(

Osmo 9 kk, El Juniore Toppolino

Osmo täytti eilen huikeat 9 kk :) Painoa löytyy pikkumiehellä 12,7 kg. Ei siis mitenkään suurta massankeruuta sitten tammikuun punnituksen ole tapahtunut.

Nenäoireet ovat helpottaneet, joten josko se nenäpunkki sitten oli :)

Nenäpunkki-invaasio epäilys

Viikonloppuna alkoi Osmon nenä kutiamaan tai muuten vaan nenän tukkoisuutta ilmenemään pitkinä tuhisevina, töhisevinä, välillä jopa kurluttavina, ja tuskaisen ahdistavina pitkinä hengenvetoina. Miksei se voi hengittää suun kautta jos ahdistaa? :/

Nojoo, tässä pari päivää odoteltuamme, että olisiko se täällä suoritetun maalauksen jälkihöyryistä tai kamojen siirtelystä yms. tulevasta pölystä aiheutuvia nenänkutinoita, päätettiin jospa se olisi nenäpunkkeja ja pitäisi varmaan sitä lääkitystä ruveta katselemaan. Pitäisi tässä pikkuhiljaa uskaltaa koirapuistoonkin, kun täällä tämä yksi kiipeilee jo seinille kun ei pääse purkamaan koirasosiaalista energiaansa. Kissoja jahtaa niin kovaa että Otto-kissa juoksi edellä kolmella jalalla kun se yksi takajalka sattui olemaan samaan aikaan Osmon leuoissa. o.O

Eli asiaan, haimme Osmon kanssa eläinlääkäriasemalta Milbemaxia nenäpunkkiin, että josko nöhinät siitä asettuisi. Pitäisi tehota jo tämänpäiväisen tabletin jälkeen, mutta sitä otetaan kuitenkin vielä viikon ja kahden viikon päästä yhdet tabletit. Koirapuistoilukielto ei ollut ehdoton, koska nenäpunkkia on niin paljon liikkeellä, ja vielä usein oireettomana. Siitä se voi sitten ärtyä jos tulee jokin laukaiseva tekijä.

Vähänkö muuten hurjan kokoisia noi punkit? Millin kokoisia öllöttäviä keltaisia inhottavia hämähäkkivipeltäjiä, jotka loikkii kirsuista kirsuihin kun koirat nuuskivat toisiaan nenäkkäin? Ja jos”hyvä” tuuri käy, voi nähdä paljaalla silmällä kiipeilemässä koiran nenästä kirsun päälle…  yöööök…Rupeaa meikäläiselläkin nenä kutiamaan kun vaan ajatteleekin. Onneksi ei pitäisi tarttua ihmiseen ja kissoihin. Vissiin vähän mystinen juttu, kun ilmeisesti nenäpunkkiin ei ole varsinaista lääkettä ja mitä netistä lukenut, niin kaikki eläinlääkärit eivät helposti suostu diagnosoimaan sitä. Milbemaxikaan ei ole rekisteröity hoitamaan nenäpunkkia, mutta pitäisi tehota.

Netistä löysin hyvän vinkin vielä, että kun tuo nenäpunkki on niin yleinen juttu ja yleensä oireeton loinen niin sen sijaan että eristettäisiin tämä meidän supersosiaalinen Osmo-poika muista koirista niin voisi vaihtaa kevät&syksy matolääkkeen tuohon Milbemaxiin suoraan, kun se tehoaa samalla matoihin yms. Ei minusta 27 euroa ollut liian kallis siitä, että pääsee semmoisista önkkömönkeistä eroon edes joksikin aikaa!

Nonih, toivotaan että tämä tepsii, niin päästään sitten taas koirakavereiden kanssa peuhailemaan :)

Töpön monta luontoa

Töpö Wiggelström:  Osmo heiluttaa töpöään niin maan *keleesti.  Se vipsuu vipsuu vipsuu ja välillä se läpättääkin, kuin lampaan saparo.  Samalla naama nauraa iloisesti :)

Töpö Termiitti / Tasmanian töpöläinen: Lenkillä tulee se vaihe kun Osmo jahtaa, teurastaa, repii, raatelee, lahtaa kaikkea mahdollista mitä lenkkipolun varrella tulee vastaan. Tipahtanut lapanen, maassa lojuvat karkkipaperit, lumikokkareet ja kepit, polunvarren puiden (alimmat) oksat - kaikki saavat ison termiitin hamppasta tuta. Kuvitelkaa sitä kun koira roikkuu kuin ylielänyt joulukuusenkoriste polunvarren puussa hamppaillaan ja nykyttää oksaa armottomasti irti. Ärh ärh ärrrrrrh… Ja kun se kuusenpallo lopulta irtautuu mamin “Irti!”-hokemisten ja hihnasta tempoilujen seurauksena, napsahtaa se kiinni seuraavaan oksaan taas. Ärh ärh ärrrrrrh…

(On se Töpö Termiittikin söpö, mutta ei niin söpö kuin Töpö Wiggelström.)

Koirakoulun oppitunti numero kuusi (viimeinen kerta)

Koirakoulun vimppa kerta oli eilen illalla. Tunnilla oli tällä kertaa 5 koiraa.

Harjoituksia, joita tunnilla tehtiin:

Alussa oltiin ulkosalla ja treenattiin ohitusta. Treeni meni ihan hyvin, Osmo tykkää lihapullasta sen verta paljon, että vierellä kulkeminen katse kontaktissa sujuu hyvin. Koirakoulun treenit ovat vaan sen verran epäluonnollisia, että esim. silloin kun Osmo on tosi touhukkaalla päällä ulkoillessa ja vastaan tulee yhtä touhukas toinen koira, niin ohitus ei välttämättä onnistu yhtä hyvin kuin nyt eilen.

Tehtiin seuraamis- ja kontaktiharjoitus niin, että pujoteltiin koirakoiden ympäri ringissä.

“Tänne!”. Mentiin toiseen päähän huonetta kun kouluttaja piti hihnan päästä kiinni. Tällä kertaa leluja oli laitettu häiriötekijöiksi. Tätä tehtiin kaksi kertaa, eka kerta meni hyvin kun Osmon piti juosta ohi kauempaa lelukasasta. Tokalla kerralla piti juosta lelukasan läpi ja silloin houkutus lelun nappasemiseen oli liikaa ja sellaista punaista lelua leuoissaan Osmo sitten ylpeänä esitteli, ja ihmetteli kun mami huutaa päästämään “Irti!” siitä. Eiks lelut niinku ole leikkimistä varten? Mitä varten niitä sitten on laitettu tohon maahan? Täh?

Sitten esiteltiin temppuja, joita oli kotona opeteltu. Meidän viime viikon aikana opettelema temppu on juuri tuo “Hau!”. Eli Osmo esitti sen. Sitten tavallinen “Tassu!” -temppu, joka on jo niin lihasmuistissa Osmolla, ettei tartte paljon miettiä :)

Lopussa oli ratakisa, jossa oli montaa erilaista kurssin aikana opeteltua juttua. Suoritimme radan ihan mallikkaasti, ilman yhtään sakkokierrosta, mutta hävisimme kuitenkin ajassa ja tulimme toisiksi. Hieno suoritus kertakaikkiaan. Varsinkin kun radan viimeinen osuus oli sen penteleen lelukasan läpi juokseminen, ja Osmo pysähtyi siinä toki miettimään, mutta päätyi kuitenkin olemaan nappaamatta suuhun lelua. :) Mussukka :-*

Tällä välin olen kuunnellut äänikirjat Arto Paasilinna: Ulvova mylläri  ja Aapeli: Siunattu hulluus .

• Näistä eka oli ihan kiva, pidän tuosta vanharomanttisesta maalaissuomalaisuuskuvauksesta. Loppu oli vaan tosi tyhmä ja ärsyttävä. :P
• Jälkimmäinen taas oli ehkä kaikken rasittavin kuunneltava tähän mennessä kuuntelemistani äänikirjoista. Voi itku, miten voi niin vetkuttavaa ja tylsämielistä dialogia joku keksiäkin??? Siis todella tuskastuttavaa kuunnella jotain mitäänsanomattomia keskusteluja turhanpäiväisistä aiheista. Voe hyvät hyssykät.

Niin ja taustaksi voisi kertoa ehkä, että jostain syystä a) kirjastoon on ostettu äänikirjoja tyyliin perinteisestä kaunokirjallisuudesta tai klassikoista b) äänikirjoja on tehty vain kyseisenkaltaisesta kirjallisuudesta ja tarjonta on heikkoa siis esim. trilleri, skifi tai fantsupuolelta. Nimittäin en ole koskaan lukenut tämäntyylisten kirjailijoiden teoksia (Oksanen, Snellman, Paasilinna jne.). Lähinnä olen lukenut alkuperäiskielisiä fantsujuttuja, suosikit ovat Gemmell, Hobb yms. Joten hyvin yleissivistää tutustua Suomalaiseen Kaunokirjallisuuteen. :) No olen toki Pohjantähteni ja Sinuheni ja Tuntemattomani lukenut, mutta tämä Uudempi Kakkoskastin Kaarti on toistaiseksi ollut tuntematonta aluetta.

Aijuu eilen tavattiin myös Jaxonvillen Nami Nami eli Nekku lenkillä sattumalta. Ja Osmo ja Nekku tulivat hienosti toimeen. Me toivottavasti treffataankin koirapuistoilu merkeissä ensi viikolla. :)

Shoppinkia

Lähdettiin Osmon kanssa oikein shoppailemaan Mustiin ja Mirriin – ja tultiin melkein tyhjin tassuin takaisin. Ostoslistalla oli monta juttua, mukaan lähti loppu viimeksi uusi nimilaatta kaulaan (vanha tippus jonnekin) ja lahjakortti kiitokseksi Osmon löytäjälle. Nimittäin jätkä lähti lipettiin viime viikonloppuna, ja löytäjä sattuu olemaan koiraihmisiä myös. Eli löytöpalkkio pitää olla. Ostamatta jäivät cooli panta, vetovaljaat yms. setti ja näyttelyhihna…

Pantaa en raaskinut vielä ostaa, vaikka Osmon mielestä tuskastumiseen asti sovitin hienoja pantoja toinen toisensa perään. Semmoinen puolikuristava musta niitti-piikki-nahka-panta pitää saada Osmolle, kunhan kypsyn ajatukseen että sellainen saa maksaa kymmeniä euroja. Ja että siihen sopiva cooli talutin maksaa myös saman  verran. Eihän voi käyttää hienoa pantaa halpisruskeantavanomaisen taluttimen kanssa… eihän :) Ja ehkä vielä sulattelemista siinäkin, että mihin puolikuristavassa voi nimilaatan laittaa kiinni. Löytyisipä sellainen jossa pannassa valmiina nimilaatta, johon voi kaiverruttaa nimen ja puhelinnumeron.

Valjaita ei päästy edes sovittelemaan, koska valikoimaa ei ollut. Husky-valjasta kun en halua, niistä koira helposti  peruuttaa karkuun.

Näyttelyhihnavalikoima oli yhtä onneton. Täytyy huomisen koirakoulun näyttelykoulutus pärjätä taas tällä taluttimesta kaulasilmukka-menetelmällä, jolla match showssakin oltiin (ei niin menestyksekkäästi).

Aijuu Osmo on oppinut sanomaan “Hau!” käskystä ja namipalkalla. :)

Ikkunaprinssistä vielä parempi foto

Vetourheiluun tutustuminen

Tänä viikonloppuna ei ollut kääppänien treenejä, mutta aktiviteettia oli kuitenkin vetourheiluun tutustumisessa. Noin kuukaus sitten lueskelin tuosta canicrossista eli koirajuoksusta, joka tuntuisi hauskalta vaihtelulta tavalliseen lenkkeilyyn. Täällä harrastuksen parissa vaikuttava seura on ainakin Turun käyttökoirakerho ry, ja kyselin silloin tutustumismahdollisuudesta. Nyt viikolla tuli kutsu koulutusvastaavalta tulla tutustumaan koirahiihtotreeneihin. Samoja varusteita käytetään kuin koirajuoksussakin, ja olikin tosi hauskaa tuo kokeilu. Tutustumaan tulleille koirille sovitettiin valjaita, Osmo kokeili distance-valjaita ja husky-valjaita. Nämä ekat olivat paremman tuntuiset ja sitten puettiin emännällekin vetovyö ja mentiin pellolle kokeilemaan. Koulutusvastaava meni Osmolle jänikseksi. Minusta Osmo lähti ihan kivasti. Pitää vaan pikkuhiljaa opetella hommaa, ja kunhan ensin varusteet hommataan. :) Sitten Osmo autoon takaisin ja menin seuraamaan hiihtotreenejä.

Hattuhyllyltä näkee paremmin…

Oli kyllä hienoa menoa, pitää pipoa nostaa. Omat kouluajan jälkeiset sivakoinnit ovat yhden käden sormin laskettavissa, että ei tulisi mitään tuollaisesta luisteluhiihdosta, siinä petäjikkö pölisisi… Ja hiihtokausi on täällä etelässä niin lyhyt, että kannattaako edes opetella. Juostahan voi talvellakin. :)

Varusteet siis
vetovaljaat koiralle (varmaan koko S hyvä Osmolle)
vetoliina
paniikkilukko
vetovyö

Hiihtotreeneistä tulee juttu yhteen lehteen. Pitääpä seurailla mimmonen juttu. :)

Tässä SM -koirakon mallia!

Ja pari muuta kivaa kuvaa, katsokaa nyt Venluskan kauniita kasvoja ja silmiä, tämä on meidän pikkuprinsessa.

 

Ja tämän kuvan kaveruutta henkivä hetki oli ohimenevää laatua, kun seuraavaksi Otto päätti antaa vähän käpälää tunkeilevalle koiralle, mutta leikitään, että kaverukset ovat näin sopuisia ;)